Kuntosalit ei ole koskaan ollut mun juttu mutta paikallaankaan en ole osannut montaa minuuttia kerrallaan olla.

Kaikenlainen puuhastelu tee-se-itse -hommissa sen sijaan on ollut aina mitä parhainta vastapainoa duunille ja virtaa on aina ollut alkavaan viikkoon roppakaupalla, kun on viikonloppuna päässyt puuhastelemaan.

Moni tuttu arveli, että olen seonnut lopullisesti, kun pari vuotta sitten laitoin Hämeen Sanomiin ilmoituksen pienen maatilan ostohalukkuudestani.

Lehti-ilmoitusta rustatessani oli mielessä lähinnä pientä puuhailua viikonloppujen ratoksi ja business-arjen vastapainoksi. Lapsuuden vapaa-ajat tuli vietettyä Kanta-Hämeessä ja muuta lokaatiota en edes ajatellut.

Lentopommitusta vailla ollut pientila löytyikin sitten Janakkalasta ja sen nimi on Tammenmäki.

Niin se vaan on että kun ei osaa montaakaan minuuttia olla paikallaan ja veri on aina vetänyt tee-se-itse hommailuun niin mukavastihan on ensimmäiset yhteiset vuodet Tammenmäen pientilan kanssa vierähtänyt. Siitä on tullut meille todellinen kakkoskoti, jossa kokkaillaan, nautiskellaan, tehdään ehkä vähän yhteisiä business plänejä ja onpa siellä neuvoteltu useammastakin yrityskaupasta ja tietty hieman myös tee-se-itse -puuhailtu milloin mitäkin.

Innostuin kasaamaan pienen kollaashin ensimmäisten vuosien puuhailuista. Mä tiedän, että moni on haaveillut samanlaisesta vapaa-ajan puuhamaasta mutta ei ole saanut aikaiseksi. Toivottavasti nämä kuvat rohkaisee tarttumaan ideaa sarvista ja laittamaan oman ilmoituksen lehteen. Kaikki ei tarvitse olla heti tip-top. Pitää vaan nähdä miltä se voisi pienellä tuunauksella näyttää.

Äläkä lykkää ajatuksen toteuttamista jonnekin eläkeikään. Tee se nyt ja nauti!

Kun ajoin Tammenmäen pihaan huhtikuussa 2016, meinasin kääntyä heti takaisin. Pitkään tyhjillään ollut vanha maatila oli nähnyt parhaat päivänsä jo kymmeniä vuosia sitten ja joka nurkka kasvoi lepikkoa ja oli allapäin.

Kummoinen ei ollut minkään rakennuksen kunto mutta erityistä huomiota herätti pihasaunan takaosan umpisurkeassa kunnossa ollut halkoliiteri. Siitä muuten kuoriutui viime kesänä aikaslailla kodikas kesäkeittiö, josta pari photoa alempana.

Pihasaunan suhteellisen iso löylytila olisi mahdollistanut vauhdittoman kolmiloikan hyppäämisen, koska tilassa oli vain onnettoman pienet lauteet nurkassa kyhjöttämässä.

Tarvitaan aikamoista retrointoilijaa, joka olisi näihin sävyihin tykästynyt. Sen sijaan upea leivinuuni pisti silmään välittömästi kaiken roinan keskeltä.

Pitäiskö sun vielä miettiä? Eihän näin nopeasti tällaisia asioita päätetä!

Kaikesta nuhjaisuudesta huolimatta aloin olla myyty mies ja kun olin varttin verran kävellyt tiluksia ympäri, tiesin että tässä se on. Prameaa ja valmista en ollut hakemassakaan vaan aihion, jolla on historia ja jonka historiaa me Marden kanssa aletaan tästä eteenpäin kirjoittaa omalla twistillämme.

Vielä kun sain illan varteen myyjänkin ymmärtämään, että olen tosissani enkä aio nukkua väyrisiä ennen kauppakirjojen laatimista niin awot.

Alkoi projekti Tammenmäki Twist

Tartuttiin tuumasta toimeen ja alkoi renovaatioprojekti, jonka uskon jatkuvan next 30 vuotta. Mutta uskomattoman paljon on jo vajaassa kahdessa vuodessa saatu aikaan, vaikka on sitä ehditty myös runsain mitoin nauttia ulkoilusta, veneilystä, kokkailusta ja jokunen ystäväkin on saatu houkuteltua iltaa istumaan, kun on kirjallisesti lupauduttu olemaan järjestämästä talkoita juuri sille illalle.

Konevoimaa kehiin!

Laitettiin puuta nurin melkein 1/2 hehtaaria, kuorittiin metsämaata nurmelle, tehtiin puutarhaa, vedettiin salaojia, ajettiin maata ja vaikka mitä.

Kestopuuta on mennyt tähän mennessä liki 2 kilometriä ja betoniakin useampi tonni (kaikki käsin myllyllä väännetty allekirjoittaneen kynänpyörittäjän toimesta :-))

Kasvihuoneen mitoitus perustui talon vanhoihin ikkunoihin, joista riitti hyvin pienen kasvihuoneen seiniin.

Sisälläni taitaa asua myös pieni läänintaiteilija, siksi portaat navetalle piti saada niin ihmeellisen näköisiksi kuin vaan betonista onnistuin tekemään. Ja onhan ne oudot mutta just siksi.

Nuotiopaikastakin tuli jotakuinkin pyöreä ja tulevana kesänä se saa täydennystä vielä suunnitteluasteilla olevista tuoleista.

Projektit jatkuu mutta onneksi osa aina valmistuukin, koska välillä pitää nauttia

Ensimmäisenä päästiin uuden sisäkeittiön testaukseen ja pikkuhiljaa terassien levitessä talolta alarinteeseen, alkoi myös nautiskelualue laajentua.

Eniten uskoa omiin näkemyksiin ja renovointikykyihin vaadittiin vanhan sysipaskassa kunnossa olleen halkoliiterin muuttamisessa kesäkeittiöksi ja illanistujaistilaksi. Nyt alkaa jo olla hyvällä mallilla ja mahtuu isompikin konkkaronkka pöydille tassimaan.

Pihasaunan vanhat miniatyyrilauteet sai lähteä ja nikkaroin tilalle uudet. Nyt mahtuu isompikin joukko, eikä näitä löylyjä voita mikään. Paitsi sisänaunan löylyt syysiltoin, kun iskee puusaunalaiskuus ja on helpompi napata virrat päälle ja nauttia lasillinen pari punaista. Slurps!

Tee-se-itse puuhailussa parasta on, kun saa tehdä, kirota, purkaa, tehdä uudestaan ja lopulta huokaista tyytyväisenä aivan riippumatta siitä onko kulmat suorassa vai ei. Pääasia on, että viihdyt ja otat välillä rela duunimurheiden ja kiireiden keskellä.

Marden toissa jouluinen joululahja sai arvoisensa paikan ja toivottaa nyt vieraat tervetulleeksi (ja valvontakamerajärjestelmä ottaa full-hd kuvat ei-toivotuista :-)).
Kyltin tammi on muuten Tammenmäen pihatammesta digitoitu.

Ja saipa Tammenmäessä alkunsa monen muun idean ja suunnitelman lisäksi meidän yhteinen yrityskin, Oakhill Oy.

Mitäs seuraavaksi?

Nooh. Navetasta on talven aikana purettu väliseiniä ja keväällä valetaan uutta lattiaa verstastilaksi vajaa 50 m2. Rakennuslupa navetan laajentamiseksi on jätetty ja kesällä olisi tarkoitus alkaa rakentaminen.  AIV-tornin pohjalla suunniteltiin viime viikonloppuna Marden kanssa viininmaistelutilaa, saunan sivustalle tarttis tehdä pergola, viinikellariin valetaan uusi lattia ja navetan vanhoista savupiipuista meinasin naputella tiilet, joista tulee viinikellariin holvikaaria. Halkoja pitäisi hieman nakutella talvella kaadetuista puista ja sitten olis vielä pari muuta juttua mutta josko taas parin vuoden päästä niistä saisi kasattua uuden kollaashin.